Kotona taas



Oulun torin makasiineja
Matkailun idea ei ole siinä, että näkee mahdollisimman paljon uusia asioita vaan että näkee vanhat asiat uudella tavalla.

Asukkaat

Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että suurin osa ihmisistä on vaaleaihoisia ja osaa puhua suomea. Jos joku poikkeaa normista, häntä pidetään erilaisena. Erilaisuuteen suhtaudutaan aika epäluuloisesti. Olemme kansakuntana hyvin kaukana Kuuban ja Uuden-Seelannin kaltaisista aidosti monikulttuurisista ja etnisten taustojen suhteen tasa-arvoisista yhteiskunnista.  

Suomalaisia yhdistää myös melko yhtenäinen uskonto. Maailmalla monessa paikassa tuntui, että ihmiset olivat hyvin taikauskoisia. Uskottiin enemmän inkojen vihreän kiven suojelukseen, pitokuran maagiseen voimaan ja amulettien tuomaan onneen kuin valtaapitävien levittämään viralliseen uskontoon. Suomessa taikauskoisuus ei ole kovin näkyvää. Suomessa ihmetyttää myös luterialisen ja ortodoksisen kirkon asema valtionkirkkoina, vaikka varsinkin luterilainen kirkko käyttää nimitystä kansankirkko. Kuitenkin kouluissa annetaan tunnustuksellista uskonnonopetusta, kirkko hoitaa yhteiskunnallisia velvoitteita ja kerää veroja. Koulujen kevätjuhlien suvivirsi on pikku juttu sen rinnalla, että eduskunnan vuotuinen työjakso eli valtiopäivät avataan ja päätetään näkyvällä ja juhlavalla jumalanpalveluksella.

Keittiö

Suomalaiset syövät terveystietoisesti ruisleipää ja tuoreita salaatteja. Vihannekset ovat suurimman osan vuotta enimmäkseen tuontitavaraa, mutta tuoretta kalaa saa helposti ja edullisesti ympäri vuoden. Lähiruokaa ja luomua arvostetaan. Monet suomalaiset haluavat olla terveitä, hallita painoa ja syödä silti paljon ja hyvin. Proteiineja ja vitamiineja pitää olla joka aterialla. Hiilareista ei niin välitetä. Kahvia juodaan paljon ja herkkuhetkinä syödään salmiakkia, josta suurin osa muuta maailmaa on täysin tietämättömiä.

Vaikka tilastojen mukaan Suomessa ei kuluteta kovin paljoa alkoholia henkeä kohti, niin silminnähden havainnoimalla näyttäisi kuitenkin, että alkoholia nautitaan kerralla suuria määriä. Suomen kielessä on useita eriasteista ja erilaista päihtymystä kuvaavia sanoja. Juodessa tullaan usein huppeliin tai humalaan. Jos on nautittu vain vähän alkoholia, voidaan olla vain vähän maistissa tai pienessä sievässä. Voidaan tulla myös iloiseen hiprakkaan tai kekkuliin tai ihan hutikkaan, jurriin tai känniin, tai jopa umpikänniin tai kaatokänniin.

Alkoholin nauttimisen jälkeen voidaan olla myös tinassa, kaasussa, mällissä, laitamyötäisessä, umpitunnelissa, yksinkertaissti vain päissään tai ihan ympäripäissään tai lopulta jopa myssyt silmillä. Jotkut ottavat ihan kunnolla naamat ja toiset rehvakkaan kuulloisen perskännin. Sikaperseitä ei kuitenkaan ota kukaan, paitsi jos menee vahingossa överiksi. Oululaiset ovat usein päisällään jos ovat ottaneet häppää. Muualla otetaan yleensä neuvoa antavia, napanderia, keittoa, lientä tai soppaa. Jotkut voivat ottaa myös ilolientä tai tulilientä. Varsinkin oluesta jotkut tulevat aivan pöhnään. Yksi voi vetää lärvit, soosit, seipäät tai tumut, toinen vetää nakit silmille tai perseet olalle, ja etelämpänä Suomessa joku voi olla flänässä, dokussa tai tuubassa.

Perussa matkustaessamme törmäsimme Ollanta Humalaan. Suomessa humala-sana tulee humalakasvista (humulus lupulus), jota on käytetty Suomessa jo 800-luvulla ja viljelty Turussa ainakin jo 1300-luvulla. Humala oli keskiajalla arvostettu mauste, joka paransi oluen säilyvyyttä. Uskottiin myös, että jos oluesta jäi humala pois, niin se ei mennyt lainkaan päähän vaan vaikutus ulottui vain jalkoihin.

Tämä tuli mieleen tällä kertaa ehkä siksi, että palasimme maailmanympärireissulta vappuna, joka on suomalaisten kansallinen juopottelupäivä.

Rakennukset ovat enimmäkseen tylsiä

Rakentamista valvotaan tiukasti ja kaupunkisuunnittelu on arkaa. Varsinkin suurimmissa kaupungeissa on tarkkaa, että alueet ovat yhtenäisesti suunniteltuja. Varotaan, ettei tuhota vanhaa tai ettei rakenneta liian erilaisia rakennuksia samaan näkymään. Uuden ja vanhan yhdistäminen on pannassa, ettei vaan tule virheitä tai huonoja ratkaisuja. Uudet talot ovat useimmiten omina ryhminään eri paikassa ja vanhat näkymät entisöidään museomaisen tarkalla pieteetillä. Oikeastaan suurin osa suomalaisesta rakentamisesta on sen vuoksi aika tylsän ja ankean oloista.

Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde.


Sorsaemo poikasineen Suomenlinnan kallioilla

Luontoa on paljon

Luontoa on joka puolella. Rakentaminen on silmiinpistävän väljää jopa pääkaupunkiseudulla. Korkeat rakennukset ovat harvinaisia, eivätkä nekään ole yleensä kovin korkeita.

Suomessa on paljon kauniita paikkoja ja rantamaisemia, joissa silmä lepää. Monimuotoiset metsät tarjoavat lukuisia raikkaita vihreän sävyjä ja veteen suhtaudutaan itsestäänselvyytenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti