Intia

Huvimatkan viimeinen kohde oli Intia. Valitsimme Intian, koska halusimme nähdä yhden maailman uusista seitsemästä ihmeestä, Taj Mahalin.

Monimuotoista kulttuuria

Vastaantuleva lehmälauma Agran kadulla

Intian niemimaa on laaja, lähes kokonaisen mantereen kokoinen itsessään, ja sen historia on pitkä. Intiassa on asunut jo nykyihmisen edeltäjiä, pystyihmisiä, 500 000 - 200 000 vuotta sitten, ja ihmisiä Intiaan on saapunut 60 000 vuotta sitten. Karjanhoitoa ja maanviljelystä alettiin harjoittaa noin vuoden 7000 eaa tienoilla ja pronssia alettiin muokata noin vuoden 3300 eaa paikkeilla. Intian kulttuureista vanhin on luoteis-Intian Indus-kulttuuri, joka kukoisti ennen kuin arjalaiset saapuivat intiaan. Nykyisen Intian kulttuurit perustuvat vedalaiseen aikaan 1800 - 500 eaa.

Nykyäänkin Intian kulttuuri on hyvin monimuotoista. Intiassa on 28 osavaltiota ja 7 muuta aluetta sekä 16 virallista kieltä. Yhteensä Intiassa puhutaan 438 eri kieltä. Lähimmissä osavaltioissa voidaan ymärtää jonkin verran naapuriosavaltion kieltä, mutta kauempana olevia kieliä ei ymmärretä. Pääkieliä ovat hindi ja englanti, joka on englantilaisten siirtomaaherruuden perintöä. Englanti valloitti Intian siirtomaakseen vuonna 1853 ja Intia itsenäistyi vuonna 1947.

Uskontojen väliset erot

Pääuskontoja on kolme: hindulaisuus, islam ja sikhiläisyys. Lisäksi on bahaisteja, jotka korostavat koko ihmiskunnan yhtä yhteistä jumalaa ja pyrkivät ihmiskunnan yhdistämiseen ja maailmanrauhaan. Matkamme ensimmäisen päivän sikhiuskontoinen taksinkuljettaja selitti meille käsityksensä Intian hindulaisuuden ja sikhiläisyyden erosta: sikhitemppelissä eli gurdwarassa saa ruokaa ilmaiseksi, mutta hindutemppelissä ruoasta pitää maksaa. Pieni ero on myös, että sikhimiehillä on turbaani, mutta esimerkiksi kuljettaja itse ei käyttänyt turbaania työssään. Muuten niissä ei ollut hänen mielestään mitään käytännön eroa, koska hindujen kastijärjestelmäkin oli jo lopetettu. Kysyimme asiaa pari päivää myöhemmin pohjoisintialaiselta hindumieheltä Ravilta ja hän vahvisti asian olevan juuri näin. Ero ruokailujen maksullisuudesta tai maksuttomuudesta johtui hänen mielestään siitä, että sikheissä on niin paljon rikkaita, jotka antavat lahjoituksia, ja siksi ruokaa voidaan jakaa ilmaiseksi. Hinduillakin on joskus tarjolla ilmaista ruokaa, jos joku tekee lahjoituksen. Molemmat miehet olivat yhtä mieltä myös siitä, että muslimeilla on aivan eri uskonto, joka on aivan erilainen.

Bahai-uskonnon lootustemppeli vuodelta 1986

Uskontojen väliset erot tulevat jossain määrin esiin myös ruokailussa. Muslimit syövät halal-teurastettua lihaa. Sikhit taas eivät syö halal-lihaa, koska se aiheuttaa eläimelle turhaa kärsimystä, mutta hindut voivat syödä halal-lihaa. Ero on kuinkin pieni, koska monet sikhit ja hindut eivät syö ollenkaan lihaa. Käytännön syistä sekä sikhitemppeleissä että hindutemppeleissä tarjoillaan vain kasvisruokaa.

Meille uskontojen väliset erot näyttäytyivät siinä, miten eri uskontoja tunnustavat miehet suhtautuivat naisiin. Sikhit ja hindut keskustelivat aivan luontevasti sekä Terin että Veskun kanssa. musliminaisten kanssa emme päässeet juttusille koko reissun aikana ja muslimimiehet puhuivat vain Veskulle. Muslimioppaamme maaseudulla Fatehpur Sikrissä ja Taj Mahalilla kyllä vastasivat Terille lyhyesti, jos heille esitti kysymyksen, mutta muuten kaikki keskustelu, opastus ja katsekontakti suunnattiin vain Veskulle. Terin tehtäväksi jäi vain seurata perässä.

Bisnesmiehiä

Fatehpur Sikrin bisnesmieheiä

Fatehpur Sikrissä Teri kypsyi sen verran miesten seuraamiseen ja näkymättömänä kohteluun, että jäi temppelialueen ulkopuolelle odottelemaan siksi aika kun "herrat" käyvät temppelissä. Samalla tarjoutui oiva tilaisuus jututtaa portin ulkopuolella parveilevia pikkupoikia, jotka kaupittelivat postikortteja ja opaskirjasia. Teri kysäisi eräältä noin 10-vuotiaan näköiseltä pojalta, että miksi et ole koulussa. Poika selitti innokkasti, että hän on jo oppinut lukemaanja laskemaan ja muuta ei tarvitse, koska hän on bisnesmies. - Wau, ai että oikein bisnesmies, ihasteli Teri. - No, ehkä ei ihan bisnesmies mutta kauppias ainakin, korjasi poika. Pojat kertoivat vuolaasti kouluasioistaan, että heillä on huono koulu, jossa ei opi mitään oikeita asioita, joista olisi hyötyä kaupanteossa. Pelkkää ulkoa opettelua ja ajan haaskausta vain. Töissä oppii paljon enemmän ja saa lisäksi rahaa. Teri nyökytteli. Samassa paikalle tuli isompi, noin 15-vuotias poika, joka piti pikkupojille saarnan toisen miehen vaimolle puhumisesta ja epäkunnioittavasta naiseen katsomisesta. Pikkupojat siirtyivät takavasemmalle ja Teri hivuttautui lähemmäs temppelin pihan sisäänkäynnin kenkäeteistä pohtimaan oppaan käyttäytymistä. Ehkä se katseen välttely ja lyhytsanaisuus ei ollutkaan epäkunnioituksen osoitus vaan päin vastoin.

Tiilenpolttoa Noidan alueella

Kului muutma minuutti ja iso poika lähti pois. Uteliaat pikkupojat uskaltautuivat taas juttelemaan mutta katsoivat enimmäkseen maahan. Paikalle tuli myös uusi poika, noin 12-vuotiaan näköinen. Hänet perehdytettiin tilanteeseen kertomalla suurieleisesti, että tämän rouvan mies on todella rikas, maharadja, jolla on vain isoja rahoja, tuhansia ja sellaisia, käyttäydy kunnolla äläkä pällistele noin uteliaan näköisenä!

Bisnesmiesten elämä on ymmärrettävästi hyvin houkutteleva vaihtoehto, sillä Agran alueella turismin lisäksi elinkeinona on vain käsiteollisuus, joka tuottaa enimäkseen kivituotteita ja mattoja. Taidokkaat kivi-intarsiatyöt tehdään usein pajoissa ja matot kudotaan useimmiten perheissä. Lähempänä Delhiä olevalla maaseudulla vaihtoehtona on myös mustaa savua tupruttava tiiliteollisuus, joka tuottaa raaka-aineita rakennuksille. Agran alueella savupiipputeolisuus on keilletty, jotta Taj Mahalin marmori säilyy valkoisena.

Delhin rakennusihmeitä

Delhissä hotellimme Radisson Blu Marina sijaitsi kaupungin keskusaukion Connaugh Placen laidalla. Olimme valinneet hyvätasoisen hotellin, koska ajattelimme, että tässä vaiheessa reissua voi jo matkaväsymys painaa. No, ei meillä sen kummempaa väsymystä ollut mutta nautimme silti hyvästä hotellista. Hotellin ravintola kuului Delhin parhaimpiin ja lähistöllä oli myös monia muita hyviä ravintoloita. Ruokapaikkoja etsiessä ei tarvinnut kävellä kauas. Lämpötilat olivat koko Intiassa olomme ajan neljänkymmenen asteen tuntumassa ja paremmalla puolella, joten arvostimme myös hotellin hyvää ilmastointia.

Qutabin minareetti vuodelta 1193

Ensimmisen päivän taksunkuljetaja ajelutti meitä eri puolilla kaupunkia katselemassa kaupungin portteja, vanhaa Delhiä, hallintoaluetta, Delhin linnaketta ja muita nähtävyyksiä. Kävimme Lootustemppelillä, Mahatma Gandhin hautamuistomerkillä Raj Ghatilla ja Humayunin hautamonumentilla. Humayunin hautamonumentti on Unescon maailmanperintökohde.

Delhistä löytyi toinenkin Unescon maailmanperintökohde, Qutabin minareetti. Kävimme Qutabin minareetilla Agran reissun jälkeisenä päivänä, yli 40 asteen kuumuudessa. Alue oli kuitenkin näkemisen arvoinen ja kuumuuteen alkoi tottua. Qutabin minareetti on maailman korkein tiiliminareetti ja kiinnosti tiilirakentamisen asiantuntijaa Veskua suunnattomasti.

Agra

Varsinaisia ihmeitä näimme Agran retkellä. Olimme ostaneet Kilroyn kautta retken Agraan ja Taj Mahalille. Retkemme alkoi lähellä Delhin rautatieasemaa sijaitsevan matkatoimiston edustalta, jossa tapasimme oppanamme ja kuljettajanamme toimivan Ravin.

Saavuimme toimistolle hyvissä ajoin, noin 10 minuuttia ennen sovittua aikaa. Paikalle riensi heti avuliaita tuk-tuk-miehiä selittämään, että toimisto on kiinni (niin kuin olikin, koska oli sunnuntai) eikä se opas varmaan tule paikalle, koska on sunnuntai. Eikä ole turvallista odotella siinä kadulla yksin, vaan kannattaa ottaa tuk-tuk ja lähteä heidän kanssaan katselemaan nähtävyyksiä. Onneksi Ravi tuli paikalle noin viiden minuutin kuluessa, eli viisi minuuttia ennen sovittua aikaa. Hyppäsimme Ravin Tatan kyytiin ja retki alkoi.

Ajoimme kohti Agraa vanhaa tietä, useiden kylien läpi. Matkalla ulos kaupungista ohitimme stadionin, jonka arkkitehtuurissa oli samaa valkoista lootuksenkukkamaisuutta kuin Lootustemppelissä, Sydneyn oopperatalossa ja Bangkokin Kultaisen vuoren temppelin kaarissa. Kylät matkan varrella olivat liikenteellisesti ja muutenkin hyvin kaoottisia ja yritimme päästä niiden läpi aika nopeasti; kyliin ei tosiaan tehnyt mieli jäädä pysähtelemään.

Agrassa ruokailimme Maya-ravintolassa. Maya-hostelli ja ravintola toimivat Eeva Schultin perustaman kastittomille köyhille lapsille tarkoitetun Maya-koulun hyväksi. Ravi ja Teri söivät biryania ja Vesku söi Mayan erikoisen. Ruoka oli maukasta intialaista perusruokaa, maustettua lihaa ja riisiä.

Maya-koulu tarjoaa lapsille maksuttoman opetuksen lisäksi myös koulutarvikkeet ja proteiinipitoisen aterian.

Lounaan jälkeen veimme tavarat hotellille ja jatkoimme matkaa kohti Fatehpur Sikriä. Alue oli rakkennettu suurella työllä vaivoja säästelemättä, mutta se oli jouduttu hylkäämään vain 16 vuoden kuluttua vesipulan vuoksi. Fatehpur Sikrissä yhdistyi hinduarkkitehtuuri ja islamilainen arkkitehtuuri. Hinduarkkitehtuurin koristeaiheet olivat eläviä eläimieä, islamilaisessa arkkitehtuurissa ornamentteja.

Taj Mahalin kuvajainen heijastuu palatsin edessä olevasta vesialtaasta

Varhain seuraavana aamuna oppaamme tuli hakemaan meidät Taj Mahalille, jotta näemme Taj Mahalin aamuauringon noustessa. Näky oli unenomaisen kaunis ja utuinen kun valkoinen marmoripalatsi hohti auringon säteissä ja heijastui vedestä. Tunnelma ei aivan välity valokuvassa. Tämä pitää kokea itse. Kannattaa herätä aikaisin!

Koska hotellimme oli aivan lähellä Taj Mahalia, palasimme vielä takaisin hotellille aamupalalle, pakkasimme tavarat valmiiksi lähtöön ja sitten takaisin palatsille. Taj Mahal on Unescon maailmanperintökohde.

Ennen kotimatkaa kävimme vielä Agran linnakkeella. Linnake on rakennettu punaisesta hiekkakivestä ja muistuttaa hyvin paljon Delhin linnaketta. Täälläkin osa linnakkeesta on oikeasti sotilaskäytössä ja vain osa on avattu nähtävyydeksi. Agran linnake on Unescon maailmanperintölistalla.